Kolme periaatetta

Jännitteen selkiyttäminen

Sovitteluprosesseissa tavoitteena on muodostaa osapuolten kesken yhteinen käsitys siitä, mistä oikeastaan kiistellään ja mitkä ovat keskeiset kipupisteet. Myöskään journalismissa pelkästä kiistasta kertomisen ei pitäisi riittää uutisaiheeksi, vaan kuohujen takaa olisi pyrittävä kirkastamaan ne ristiriidat ja ongelmien ryppäät, jotka ovat kiistaan johtaneet. Tällöin keskustelu voidaan ohjata yksinkertaistavasta viholliskuvien rakentamisesta ja erojen korostamisesta siihen, minkä kumpikin osapuoli kokee tärkeäksi. Samalla voi paljastua yhteisiäkin intressejä ja uusia toiminnan tiloja. Pelkkä jännitteen nimeäminen voi joskus rauhoittaa tilannetta niin, että rakentavalle keskustelulle jää tilaa. Jännitteen selkiyttäminen tarkoittaa siis tilanteen taustojen tutkimista, osapuolten motiivien selvittämistä, täsmällisyyteen pyrkimistä ja rehellisyyttä.

Kuunteluttaminen

Sovittelun tavoitteena on, että osalliset kokevat tulleensa kuulluiksi, ymmärretyiksi ja vakavasti otetuiksi. Lisäksi tavoitellaan sitä, että osalliset myös kuuntelevat itseään, toisin sanoen havahtuvat huomaamaan oman sanomansa erilaiset tulkinnat ja seuraukset eli ottavat vastuun sanomastaan. Kuunteleminen on aina vastavuoroista ja voi parhaimmillaan johtaa syventyneeseen ymmärrykseen. Ymmärrys ei kuitenkaan ole samaa kuin hyväksyminen: kuunteleminen ei ole kritiikitöntä. Myös osapuolten valtasuhteet ja erilaiset puhuja-asemat on tärkeää ottaa huomioon. Sovittelujournalismissa käytetty kuunteluttamisen käsite sisältää ajatuksen, että toimittaja on erityinen julkisuutta rakentava toimija, joka voi tukea kuuntelemista. Toimittaja voi esimerkiksi luoda tilanteita ja tekstejä, joissa erilaiset näkemykset pääsevät kohtaamaan ja joissa journalisti ottaa puheenjohtajan paikan: malttaa kuunnella, ohjata keskustelua ja havainnoida vuorovaikutusta.

Luottamuksen kannattelu

Sovittelutilanteissa on keskeistä, että osallistujat voivat luottaa keskustelua ja tilannetta kannattelevaan sovittelijaan. Sovittelua ohjataan yhteisesti sovituin periaattein ja varmistetaan, että osapuolilla on tilaa osallistua ja he saavat puhua turvallisesti. Journalismin perustehtävä on puolestaan mahdollistaa julkinen keskustelu – ja myös kamppailu – yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tämä edellyttää luottamusta journalismiin prosessina: sekä juttujen kohteiden että yleisön tulisi voida luottaa siihen, että journalistinen julkisuus tarjoaa areenan tasapuoliselle ja rehelliselle keskustelulle ja että siihen keskusteluun osallistuminen tarjoaa mahdollisuuden puolustaa omia näkemyksiään. Jos luottamus yhteiseen keskusteluun horjuu, on tyypillistä vetäytyä keskustelemaan samanmielisten kesken, mikä puolestaan vahvistaa vastakkainasettelua. Luottamusta journalismin kykyyn tuottaa mahdollisimman monille mielekäs julkisen keskustelun tila tulee siis aktiivisesti kannatella. Tässä auttavat journalismin eettiset periaatteet ja niiden näkyväksi tekeminen sekä journalististen prosessien läpinäkyvyys.

Syksyllä 2017 joukko suomalaisia toimittajia perusti sovittelujournalistien yhdistyksen Sopivan, jonka tavoitteena on luoda keskusteluyhteyksiä eri tavoin ajattelevien ihmisten välille.
www.sopiva.org

Sovittelun periaatteita avataan laajasti esimerkiksi kasvatustieteen professori Esa Poikelan toimittamassa kirjassa “Sovittelu: Ristiriitojen kohtaamisesta konfliktien hallintaan”. Se on ensimmäinen suomenkielinen sovittelua useista eri näkökulmista tarkasteleva teos.
Tiivistelmä kirjan sisällöstä