”Ehkä minäkin olisin aiemmin voinut tehdä parempia juttuja kysymällä jotain muuta kuin että ‘mikä ottaa eniten päähän’. Minusta myös tuntuu, että aika on muuttunut: on netti ja monet muutkin syyt, miksi monet ihmiset on hirveän uupuneita tähän riitelyyn, niin että aika alkaisi olemaan kypsä sovittelujournalismin käytännöille.”
- Toimittaja, Vihreä LankaToimittajan tulee päästä nopeasti monimutkaistenkin teemojen ytimeen. Silloin on tyypillistä lähestyä aihetta kysymällä haastateltavilta suoraan asiaan meneviä kysymyksiä ja tiivistyksiä: Mikä sinusta tässä on kaikkein suurin ongelma? Mikä sinua harmittaa kaikkein eniten? Nämä kysymykset auttavat pääsemään asiaan, mutta samalla ne saattavat kiihdyttää konfliktin kehää tai kärjistää tilannetta.
Hyvän journalistin merkki ei olekaan se, kuinka tiukkoja kysymyksiä hän osaa tehdä, vaan kuinka hyvin hän onnistuu saamaan vastauksia tiukkoihin kysymyksiin. Kysymyksiä muuttamalla voi muuttaa myös sitä, kuinka ja mitä haastateltavat asiastaan kertovat. On hyvä pysähtyä miettimään, millaisiin vastauksiin ja asemiin erityyppiset kysymykset ohjaavat. Kysymiseen voi hakea apua sovittelun, dialogisuuden ja kuuntelemisen tutkimuksesta ja käytännöistä. Silloin ei lähdetä liikkeelle superlatiiveista ja kiteytyksistä, vaan niitä kohti edetään teemaa selkiyttäen, kuunnellen ja yhteistä ymmärrystä lisäten.
Jännitettä selkiyttävät kysymykset
Jos jutun kimmokkeena on jokin konflikti – vaikkapa paikallinen kaavoituskiista tai laajempi ikuisuusaihe kuten työttömien asema – mutta tavoitteena on päästä tekemään juttu sen taustalla olevista syistä, voi apua saada kysymyksistä, jotka pyrkivät avaamaan taustoja ja historiaa. Jännitettä selkiyttävillä kysymyksillä pyritään pääsemään käsiksi siihen, miten haastateltava mieltää tilanteen. Onko se lainkaan sama asia kuin mistä juttua on lähdetty tekemään? Kytkeytyykö kiistaan vanhaa painolastia tai muita asioita, jotka vaikuttavat nykytilanteeseen?
- Mistä tässä asiassa sinusta on kyse?
- Voitko kuvailla, mitä asian ympärillä on viime aikoina tapahtunut?
- Keitä asia koskee?
- Milloin ja miksi asiasta tuli yleisesti tärkeä? Milloin siitä tuli tärkeä sinulle?
- Kuinka asia on tähän mennessä vaikuttanut sinuun?
- Mitä ajattelet asiasta nyt, entä oletko aina ajatellut samoin?
Kuunteluttavat kysymykset
Jos jutun aiheena on ristiriita, joka koskettaa useampia tahoja, voi kuunteluttavista kysymyksistä olla apua. Nämä kysymykset ohjaavat haastattelijaa kuuntelemaan tarkemmin sitä, miten haastateltava asian kokee, sekä haastateltavaa kuuntelemaan itseään ja sitä, miten muut saattavat hänen sanomisensa tulkita. Kysymyksissä otetaan huomioon etenkin se, että usein tunteet ohjaavat tulkintojamme ja siksi kysymysten avulla pyritään tunnistamaan, mitä pelkoja tai toiveita tulkintojen takana on. Samalla laajennetaan haastateltavan roolia ja osoitetaan, että hänen asemansa jutussa ei ole etukäteen pedattu, vaan hänellä on myös oikeus tulla ymmärretyksi.
- Mitä tunnet nyt, ja miksi? Mistä tämä tunne juontaa juurensa?
- Mitä muuta tunnet?
- Miten läheisesi (naapurisi, työkaverisi, sukulaisesi) kokevat asian?
- Keissä muissa arvelet asian herättävän tunteita?
- Miksi arvelet muiden katsovan asiaa eri lailla?
- Mitä haluaisit kysyä muilta?
- Minusta kuulostaa, että asiassa on sinulle kyse XX:stä, olenko kuullut oikein?
- Miten luulet muiden reagoivan sinun sanomaasi?
Luottamusta rakentavat kysymykset
Kysymyksillä rakennetaan myös luottamusta haastattelijan ja haastateltavan välille sekä ylipäätään siihen, että aiheesta on mahdollista käydä julkista keskustelua. Toimittajan on mietittävä tulehtuneiden ja arkojen aiheiden kohdalla – ja etenkin julkisuuteen tottumattomien ihmisten kanssa – kuinka löytää kysymykset, joihin halutaan vastata ja joihin kyetään vastaamaan niin että haastateltavat voivat säilyttää kasvonsa. Rakentavaan keskusteluun vaadittavaa luottamusta ei synny, jos jokin osapuoli kokee tulevansa vähätellyksi, leimatuksi, tuomituksi tai ansaan ajetuksi.
- Kuka tai ketkä pääsevät useimmin puhumaan aiheesta?
- Ajatteletko samoin kuin he?
- Mikä asia on jäänyt sanomatta?
- Ketä ei vielä ole kuultu asiassa?
- Onko mitään, mitä haluaisit kysyä minulta?
Ratkaisukeskeiset kysymykset
Juttuaiheesta riippuen on myös mahdollista valita ratkaisukeskeisiä kysymyksiä. Ne ohjaavat keskustelun suuntaa tulevaisuuteen ja avaavat polkuja eteenpäin.
- Mitä haluaisit, että asialle tapahtuu?
- Mitä pelkäät, että asialle voi tapahtua?
- Mitä uskot, että asialle tapahtuu?
- Miten asiat olisivat, jos ne olisivat hyvin?
- Oletko kuullut hyviä esimerkkejä, miten asiaan on tartuttu muualla?
- Oletko keskustellut niistä vaihtoehdoista muiden kanssa? Missä? Miksi (et)?
- Mitä itse voisit tehdä asian muuttamiseksi?
- Jos sinulla olisi enemmän valtaa, mitä muuttaisit?
Tarkentavat kysymykset
Tarkentavien kysymysten tekeminen eli “tarkkuuttaminen” on tärkeää. Jos tarkentava kysymys on jäänyt aiemmin tekemättä, ei kannata pelätä palaamista aikaisempiin teemoihin; yleensä haastateltava ottaa sen merkkinä, että haastattelija on todella kuunnellut häntä.
- Mitä tarkoitit, kun aiemmin sanoit…?
- Minkä takia nostit juuri tämän asian esiin?
- Mitä tämä sana sinulle tarkoittaa?
- Mitä tämä käytännössä tarkoittaisi?
- Voitko antaa esimerkkejä?
Asianosainen kysyjänä
Vaikka kysyminen on toimittajan tärkeimpiä työkaluja, joskus voi päästä yllättäviin ja kiinnostaviin lopputuloksiin myös antamalla kysyjän roolin jollekin asianosaiselle. Tässä menetelmässä toimittajan tehtävänä on tunnistaa aiheeseen liittyvät osalliset ja järjestää kohtaaminen . Toimittaja toki taustoittaa tilannetta ja avaa asetelmaa, mutta voi halutessaan sen jälkeen astua hieman syrjään tai tehdä kysymyksiä yhdessä asianosaisen kanssa.
Joukkoistettu kysely
Verkossa on helppoa ottaa yleisö mukaan juttuprosessiin joukkoistamalla. Verkkokyselyn mahdollisuus kannattaa pitää mielessä esimerkiksi sellaisissa juttuaiheissa, jotka koskettavat monia ja joissa lukijat voivat omilla kokemuksillaan ja tiedoillaan oleellisesti täydentää muilla keinoin saatua kokonaiskuvaa. Joukkoistuksissa kannattaa suosia avoimia kysymyksiä, jos haluaa saada esille moninaisuutta ja puolestaan suljettuja kyllä/ei-kysymyksiä, jos haluaa tiivistää ihmisten kokemuksia tai rakentaa visualisointeja.
Amerikkalainen The Coral Project on kehittänyt avoimeen lähdekoodiin perustuvaa Ask-työkalua. Kyselytyökalun voi muokata oman näköisekseen ja upottaa tekstin sisään. Amerikkalaiset toimitukset ovat sen avulla saaneet lisämateriaalia juttuihinsa ja samalla kysymään entistä parempia kysymyksiä.
Desert News -lehden kokemuksia Ask-työkalustaTexasin yliopistossa Austinissa toimii tutkimuskeskus Centre for Media Engagement. Heidän verkkosivuiltaan löytyy mm. tutkimustietoa ja työkaluja vuorovaikutteisen verkkosivuston suunnittelun tueksi.
mediaengagement.org
Verkkokyselyt kuntaliitoksista ja täydennysrakentamisesta
Joukkoistettuja lukijakyselyitä voidaan hyödyntää esimerkiksi juttuparien avulla: ensin julkaistaan taustoittava, avaava tai motivoiva juttu, jonka oheen tehdään kysely. Tämän jälkeen julkaistaan juttu, jossa käsitellään kyselyn tuloksia ja muita aiheeseen liittyviä aineksia.
Esimerkiksi Merja Siirilä teki Yle Pohjanmaalle jutun kuntaliitoksista Vaasan seudulla. Hän haki juttuun kuntalaisten omia, konkreettisia esimerkkejä jo tehtyjen kuntaliitoksen hyvistä tai huonoista vaikutuksista. Nämä kokemuksia toteutuneista liitoksista tasapainottivat jumittunutta poliittista keskustelua Vaasan ja Mustasaaren mahdollisesta liitoksesta. Kyselyn perusteella kuntalaisten kokemukset kuntaliitoksista liittyvät etenkin identiteetin muuttumiseen ja kokemukseen palveluiden huonontumisesta.
Avaa kysely
Lue kyselyn persuteella tehty juttu
Lue juttu poliitikkojen kuntaliitoskeskustelusta
Myös Suvi Vesalaisen juttupari hyödynsi verkkokyselyä. Yle Uutisille tehdyssä jutussa käsiteltiin täydennysrakentamista, jota on tehty runsaasti etenkin pääkaupunkiseudulla. Tiivistävä rakentaminen herättää kuitenkin vahvoja reaktioita puolesta ja vastaan. Vesalainen halusi kartoittaa tilannetta pääkaupunkiseudulla asukkaiden omien kokemusten perusteella ja kysyä myös sitä, oliko jossain erityisen onnistuneita kohteita. Kysely tuotti odotettua vähemmän vastauksia, joten varsinaista kartoitusta ei voitu toteuttaa, mutta kaikki jatkojutun ja samasta aineistosta tehdyn uutisinsertin tapaukset saatiin mukaan kyselyn kautta. Menetelmällä oli löydettävissä syitä, miksi täydennysrakentaminen hiertää, mutta myös asioita, jotka ovat usealle osapuolelle yhteisiä, kuten viihtyvyys, taloudellinen kannattavuus ja palvelujen saatavuus. Juttuprosessi kirkasti myös sen, että yksityisille tontin omistajille ei ole olemassa malleja ja tukea täydennysrakentamiseen.
Avaa motivoiva juttu ja kysely
Lue uutinen täydennysrakentamisesta
Kansalainen kysyy, ministeri vastaa
Svenska Ylen toimittaja Barbro Björkfelt teki televisiodokumentin ja kaksi verkkojuttua kirjekampanjasta, jossa kirjailijat kehottivat kansalaisia lähettämään kirjeen pääministeri Juha Sipilälle turvapaikanhakijoiden kohtelusta ja palautuksista. Kampanjan tavoitteena oli saada aikaan kysymysten ja kirjeiden tulva, joka patistaisi pääministerin kommentoimaan turvapaikkapolitiikan taustoja. Toimittaja mielsi, että kirjeiden lähettäminen oli sovitteleva ele: kutsu keskusteluun, ei pullojen heittelyyn.
Dokumentin “Kirjeitä pääministeri Sipilälle” (“Brev till statsminister Sipilä”) tavoite oli saada haastattelu pääministeriltä, mutta tämä ei onnistunut. Sipilä ohjasi hänelle osoitetut kirjeet sisäministeri Paula Risikolle, joka lopulta myönsi haastattelun. Björkfelt päätti ottaa mukaan tapaamiseen yhden kirjekampanjaan osallistuneista kansalaisista, opettajan ja bloggaajan Hannele Vestolan. Dokumentti alkaa hänen kirjeellään: “Minä olen 45-vuotias, ja ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu, että en enää luota suomalaisiin viranomaisiin.” Tapaamista pohjusti siis halu avata keskusteluyhteys kansalaisten ja päättäjien välille myös moraalisista kysymyksistä, ei vain viranomaispäätöksistä.
Haastattelussa sekä Björkfelt että Vestola tekivät kysymyksiä. Björkfeltin mukaan Vestola osasi esittää Risikolle paremman ja suoremman kysymyksen kuin hän itse olisi osannut: “Mitä kaltaiseni ihmisen pitäisi tehdä tilanteessa, jossa on pitkään ollut kuuliainen kansalainen, mutta jossa maan poliittinen suunta on alkanut ahdistaa ja kokee siksi suurta arvoristiriitaa? Miten pitäisi reagoida, kun ei pysty elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut?”
Risikolta saadut vastaukset olivat toimittajan oman arvion mukaan lopulta harkitun virkamiesmäisiä. Dokumentin asetelma tuotti kuitenkin juttuun tilanteen, joka teki kansalaisten, virkamiesten ja poliitikkojen erilaiset puhetavat näkyviksi. Juttu selkeytti sitä, mistä tämän kampanjan ympärille kiertyneessä kiistassa oli kyse: jännitteestä kansalaisten ja päättäjien välillä, ei niinkään jännitteestä esimerkiksi eri väestöryhmien välillä. Aihetta päästiin myös käsittelemään ilman rasismisyytöksiä.
Menetelmä ei siten ole mikään taikasauva, mutta kysymisvastuun antaminen asianosaiselle tuottaa kuitenkin aina tilanteen, jossa kansalainen pääsee mukaan keskusteluun, josta hän saattaa muutoin kokea olevansa ulkona. Osalliset osaavat kysyä konkreettisia, yksityiskohtaisia ja omakohtaisia kysymyksiä, joihin on vaikeampaa olla vastaamatta ja reagoimatta kuin toimittajan tekemiin kysymyksiin. Kansalaisen tekemä kysymys voi onnistuessaan heiluttaa poliittista retoriikkaa ja tavanomaisimmat julkiset roolit voivat ainakin hetkeksi heilahtaa.
Katso Ylen dokumentti
Lue verkkojuttu kampanjasta
Lue juttu Risikon tapaamisesta ja kirjailijoiden kommenteista
Keskustelu Twitter-kanavalla
Lataa käsikirjan tulostettava versio