Kiinnostavuus

”Sovittelujournalismin ei tarvitse ratkaista kiistaa, mutta lukijat ovat valmiita maksamaan jutuista, jotka lisäävät heidän ymmärrystään asiasta. Parhaimmillaan keskustelu muuttuu hedelmällisemmäksi ja jopa sovinnollisemmaksi.”

- Toimittaja, Aamulehti

Monet mediataloissa työskentelevät toteavat, että ajatus sovittelevuudesta konfliktien kärjistämisen sijaan kuulostaa kyllä periaatteessa kannatettavalta, mutta entäpä ne taloudelliset realiteetit – onko moniäänisyydestä ja dialogista myyntivaltiksi? Yleinen käsitys tuntuu olevan, että journalismissa yksinkertaistavat vastakkainasettelut korostuvat, koska niistä yleisö tykkää. Kun lööppiin tai nettiotsikkoon saadaan mehevä riita, yleisömittarit näyttävät moninkertaisia lukuja maltillisiin “tästä on kyse” -juttuihin verrattuna. Jo vanhat kliseet uutiskriteereistä sen kertovat: “If it bleeds, it leads” ja “good news is no news”.

Mutta onko käsitys “verenhimoisesta” yleisöstä turhankin kyyninen ja pinnallinen? Erilaiset mediankäyttötutkimukset ja asennekyselyt osoittavat, että juuri sensaatiohakuisuus ja lööppi- ja klikkiotsikointi herättävät närää useimmissa yleisöryhmissä. Kun kysytään ihmisten käsityksiä median ja journalismin laadusta, kohuilla ratsastava ja yksinkertaistava uutisoinnin tapa nostetaan toistuvasti esiin merkkinä huonosta journalismista. Laadukkaaksi puolestaan kehutaan journalismia, jossa näkyy toimittajan paneutuminen ja asiantuntijuus, aiheen monipuolinen ymmärrys. Esimerkiksi Helsingin Sanomien analytiikan mukaan huolella ja paneutuen tehtyjä juttuja luetaan paljon ja kauan.

Kolmen lajin kiinnostusta

Erään laajan yleisötutkimuksen mukaan ihmiset kiinnostuvat journalismista ainakin kolmella eri tavalla. Journalismi kiinnostaa, koska se tarjoaa a) ihmettelyn aiheita, b) ajankohtaisten ja poliittisten aiheiden käsittelyä ja c) apua ymmärtää syvempiä arvokysymyksiä. Oleellinen havainto tutkimuksessa oli se, että harva kiinnostuu jutuista ainoastaan yhden kategorian syiden perusteella. Se, että ihminen klikkaa kohujuttua, ei siis tarkoita sitä, ettei hän kaipaisi lainkaan muunlaisia juttuja. Ihmettely ja ajankohtaisuus ovat yleisön mukaan medialla melko hyvässä hoidossa, mutta arvokysymysten kanssa on toisin.

Klikkimittareiden äärellä voidaan tietenkin esittää, että tässäkin asiassa yleisön arvostukset vaikuttavat poikkeavan käytännön kulutustottumuksista. Mutta kyse on myös siitä, millaista yleisön toimintaa mitataan ja arvostetaan. Pelkkä raflaavaan uutiseen tarttuminen ei vielä kerro siitä, millaisella asenteella juttua luetaan tai millaisia ajatuksia se herättää itse aihetta tai kyseistä mediaa kohtaan. Jos muhkean klikkisaaliin kerännyt kohujuttu vahvistaa käsitystä “roskamediasta” ja saa lukijat lopettamaan tilauksiaan, onko se menestyksekäs juttu?

Kaikkien juttujen ei tietenkään tarvitse olla sovittelevia, taustoittavia ja moninäkökulmaisia. Räväköitä ja viihdyttäviä juttuja tarvitaan. Sovittelujournalismi voi kuitenkin auttaa rakentamaan kivijalkaa, jonka varassa myös konflikteja voidaan käsitellä monin tavoin. Etenkin pitkäkestoisissa kiistoissa tarvitaan kokoavia “tästä on kyse” tai “näin tähän on tultu” -juttuja, ja niiden tekemisessä sovittelun näkökulma on hyödyksi. Nämä eivät siis välttämättä ole nopeita klikkimagneetteja, mutta niiden olemassaolo voi silti olla niin lukijoille kuin lehdelle tärkeää: ne vahvistavat luottamusta ja kertovat kyseisen median asiantuntemuksesta.

“Tästä on kyse Tampereen kuumimmassa kiistassa”

Aamulehden toimittaja Tatu Airo oli jo pitkään seurannut Tampereen kaavoitusasioita ja kunnallispolitiikkaa ja kirjoittanut aiheesta lukuisia juttuja. Kun keväällä 2017 Eteläpuiston alueen kaavoittamisesta ja rakentamisesta alettiin käydä kiivasta ja poteroitunutta keskustelua, Airo päätti lähestyä aihetta sovittelujournalismin idea mielessään. Hän halusi kirjoittaa taustoittavan jutun, jonka tehtävä oli avata kaavoituskiistaa kokonaisvaltaisesti ja kiisteleviä näkökulmia selkiyttäen.

Yhteistä maaperää tai kompromisseja ei siis edes lähdetty tavoittelemaan, vaan tavoitteena oli selittää lukijoille eri osapuolten argumentit ja kartoittaa esitettyjä vaihtoehtoja. Ymmärryksen lisäämisen ohella tällaisen perusteellisen jutun haluttiin toimivan kokoavana taustajuttuna, johon voi viitata myöhemmissä jutuissa.

Alkujaan tarkoitus oli myös, että Airo olisi jutun julkaisun aikaan osallistunut aktiivisesti jutun herättämään verkkokeskusteluun. Näin Aamulehti olisi ottanut puheenjohtajan roolia Eteläpuistoa koskevassa kansalaiskeskustelussa. Julkaisuaikataulujen muutoksista johtuen tästä jouduttiin luopumaan, mutta verkkokeskustelusta tehtiin kuitenkin koontijuttu, joka toi esiin lukijoiden erilaisia mielipiteitä kiistan suhteen. Tällä haluttiin korostaa, että myös kaupunkilaisten ääniä kuunneltiin aihetta koskevassa julkisuudessa.

Lue Aamulehden juttukokonaisuus

Luutuneisiin asetelmiin uutta kulmaa

Usein provokatiivista lähestymistapaa perustellaan sillä, että “asiasta haluttiin herättää keskustelua”. Sovittelujournalismin näkökulmasta oleellisempaa on kuitenkin, millaista syntyvä keskustelu on, mitä se mahdollistaa ja millaisia negatiivisia seurauksia voidaan välttää. Tuttujen asetelmien toistaminen ja vastakkaisiin poteroihin houkutteleminen voi tuottaa vilkasta keskustelua, mutta samalla tuo keskustelu tuppaa olemaan varsin ennalta-arvattavaa ja myös karkaamaan helposti itse asiasta.

Sovittelevuus voikin tuottaa luutuneisiinkin aiheisiin kiinnostavia asetelmia ja avata tuoreita uutiskärkiä. Esimerkiksi tuttujen kiistakumppaneiden sijasta voidaan lähestyä aihetta yhteisen huolenaiheen näkökulmasta (vrt. potilaan näkökulman korostaminen lääketieteen ja täydentävien hoitojen välisen kiistan sijasta kriittisyys-luvussa) tai osapuolten hämmennyksen ja epävarmuuden kautta. Yllättävä näkökulma kiinnostaa myös lukijaa, vaikka ei välttämättä saakaan tätä raivon partaalle.

Journalismin herättämästä keskustelusta huolehtiminen myös jatkaa uutisen elinkaarta. Yle Västnyland toteutti sarjan kokeiluja, joissa sovittelevuutta sovellettiin verkkokeskusteluttamisessa. Kokeiluja koskeva statistiikka osoitti selvästi, että asiallisen keskustelun pyörittäminen lisäsi sekä uutisen lukukertoja että uutisen parissa vietettyä aikaa. Merkittävää oli, että kokeilujuttuja luettiin ja kommentoitiin ahkerasti viikkojen ajan.

Akti-radiokeskusteluun imua sovittelevuudesta

Kun radiokanava Yle Puheella kehiteltiin uutta ohjelmistoa, ajatus suorasta puhelinohjelmasta alkoi suunnittelijoista tuntua kuumentuneen verkkokeskustelun aikakaudella erikoisen tuoreelta. Mitä tapahtuisi, jos linjat avattaisiin suoralle mutta rakentavalle keskustelulle? Akti-nimen saanut ohjelma päätettiin toteuttaa ja lähettää suorana arkipäivisin klo 14-15.

Aktin tavoitteeksi tuottaja Heidi Laaksonen listasi asiallisen ja ratkaisukeskeisen kansalaiskeskustelun foorumin tarjoamisen sekä kuulijoita kiinnostavan, viihdyttävän ja informatiivisen radiosisällön tekemisen. Ohjelman puffiteksti muotoiltiin vetäväksi: “Päivän kuumin puheenaihe käsittelyssä. Onko kaikilla muilla aina väärä mielipide? Onko maailma mustavalkoinen? Onko asiallinen kansalaiskeskustelu mahdollista? Totuus on teillä.” Juontajia ohjeistettiin tekemään soittajille kysymyksiä sovittelevan vuorovaikutuksen periaattein. Olennaisin ohje oli, että kaikkia kuunnellaan mutta trollausta ei hyväksytä.

Aktissa käsiteltyjä aiheita ovat olleet esimerkiksi melu, seksismi, yksinäisyys, Trump, doping, seksuaalivähemmistöjen syrjintä ja kansalaiskeskustelun tarpeellisuus. Laaksosen mukaan alkutaipaleen koskettavimmat aiheet olivat koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen ja eutanasia. Yllättävänä hän piti esimerkiksi sitä, että susista ja Natosta keskusteltiin asiallisesti, vaikka mielipiteet olivat hyvinkin vastakkaisia.

Erään Twitter-palautteen mukaan radio toimii hyvin kansalaiskeskustelun alustana: ”Nyt alkaa taas #Akti – ehkä freesein radio-ohjelmakonsepti aikoihin. Vaikeaa keksiä parempaa platformia kansalaiskeskustelulle.”

Kuuntele Akti-ohjelmia

Voisiko siis olla, että sovitteleva ote tuottaa paitsi laadukkaampaa journalismia, myös tyytyväisemmän ja sitoutuneemman yleisön? Rakentavan ja ratkaisukeskeisen journalismin puolestapuhujat eri puolilla maailmaa toistavat tätä viestiä. Akateemista yleisötutkimusta aiheesta on vasta vähän, mutta erityisesti psykologista näkökulmaa korostavissa tutkimuksissa rakentavan näkökulman on todettu vähentävän uutisten tuottamaa ahdistusta ja toivottomuuden tunnetta. Useita esimerkkejä ratkaisukeskeisten juttutyyppien suosiosta toki löytyy, esimerkiksi New York Timesin “Fixes”, Huffington Postin “Good News” tai Yleisradion Hoivakoti kuntoon -dokumenttisarja. Rakentavan journalismin sanansaattaja Constructive Institute listaa myös kotisivuillaan hyviä esimerkkejä.
New York Timesin ”Fixes”-jutut
Huffpostin ”Good News”
Ylen esittely Hoivakoti kuntoon -sarjasta
Constructive Instituten esimerkkijuttuja

Käsikirjan luvut

Poimintoja käsikirjasta

“Eri puolilla maailmaa on meneillään erilaisia journalismin suuntauksia, joissa journalismilta peräänkuulutetaan entistä suurempaa yhteiskuntavastuuta.”

“Sovittelun tavoitteena on, että osalliset kokevat tulleensa kuulluksi, ymmärretyiksi ja vakavasti otetuiksi. Lisäksi tavoitellaan sitä, että osalliset myös kuuntelevat itseään.”

“Journalismi on vastuussa yleisölle, eikä rakentavuus siten tarkoita vallanpitäjien agendojen tukemista. Yleisön näkökulman painottaminen ei myöskään tarkoita mielistelyä ja ikävien reaktioiden välttelyä.”

“Jos vastakkain on viestintäammattilaisia ja tavallisia kansalaisia, tasa-arvoinen kohtaaminen ei synny vain päästämällä osapuolet vuorotellen ääneen, vaan on tehtävä selväksi, millaisesta asemasta kukin puhuu.”

“On hyvä pysähtyä miettimään, millaisiin vastauksiin erityyppiset kysymykset ohjaavat. Kysymiseen voi hakea apua sovittelusta, dialogisuudesta ja kuuntelemisesta.”

“Vastakkainasettelujen purkamisen kannalta kuunteleminen on oleellista siksi, että vasta kun ihminen tulee itse kuulluksi, hän on valmis kuulemaan muita.”

“Jutuntekoa voi helpottaa, jos aiheena olevan jännitteen pystyy visualisoimaan esimerkiksi sipulina, vuoristona tai aurinkona.”

“Verkkokeskustelun kannatteleminen on journalistista työtä ja se ansaitsee saada ammatillista arvostusta. Sen tulisi olla mahdollista muun päivittäisen työn ohessa tai erityisenä työtehtävänä.”

“Asiallisen keskustelun pyörittäminen lisäsi sekä uutisen lukukertoja että uutisen parissa vietettyä aikaa. Kokeilujuttuja luettiin ja kommentoitiin ahkerasti viikkojen ajan.”

“Sovittelujournalismi ei ole ideologia, joka pitäisi nielaista kokonaisena tai jonka toteuttamiseen tarvitsisi käydä läpi toisiaan loogisesti seuraavia askelmia.”