Kiire

“Pitäisi kyseenalaistaa onko se uutisarvoista, että joku suuttuu, etenkin jos se on jo kerrottu viidessä mediassa. Voihan sen todeta ingressissä, mutta sitten voitaisiin mennä eteenpäin. Onkohan se joku ikivanha journalistinen rutiini, että tuohtumus on uutinen?”

- Opiskelija ja toimittaja, Tampereen yliopisto

Istuuko sovittelujournalismi lainkaan kiireiseen arkityöhön ja nopeiden kohujen maailmaan? Tässä käsikirjassa esitettyjä ajatuksia voi hyvin hyödyntää vain osittain tai ajoittain. Sovittelujournalismi ei ole ideologia, joka pitäisi nielaista kokonaisena tai jonka oikeanlaiseen toteuttamiseen tarvitsisi käydä läpi toisiaan loogisesti seuraavia askelmia. Lopulta kyse on vain hyvin tehdystä journalismista! Paljon voi saada aikaan sillä, että muistaa sovittelevan otteen jonkin työvaiheen kohdalla – kiireisenkin työajan voi suunnata tietoisesti toisin.

Tunnista herkät aiheet

Konfliktiherkkiä aiheita voi oppia tunnistamaan. Sovittelevaa otetta kaipaavan aiheen huomaa esimeriksi siitä, että jutut aiheesta ovat toistaneet samaa kaavaa, haastatteluista kieltäydytään, jostakin sanasta tulee kiistakapula tai aiheesta keskusteleminen tuntuu vaikealta jopa kahvipöydässä. Erityisesti seuraavien teemojen osuessa kohdalle kannattaa pysähtyä:

  • rakentaminen ja kaavoittaminen
  • uskonnot ja elämänkatsomukset
  • tasa-arvo ja vähemmistöt
  • maahanmuutto ja monikulttuurisuus
  • terveys ja sairaudet
  • ruokavaliot ja terveellisyys
  • luonto ja metsästys
  • energiakysymykset ja asuminen
  • paikallispolitiikka ja kuntaliitokset

Valitse avaava näkökulma

  • Kirkastava näkökulma: Kuohunnasta kertomisen sijaan voi selkiyttää, mistä kiistassa on kyse. Tällöin ehkä hävitään nopeuskilpailu, mutta voitetaan uutiskilpailu.
  • Skaalaava näkökulma: Monet jumittavat kiistat ovat niin suuria ja periaatteellisia, ettei niihin ole löydettävissä oikeita tai vääriä ratkaisuja, korkeintaan hyviä tai huonoja. Mittasuhteet voi ottaa jutun näkökulmaksi.
  • Muutosta kuvaava näkökulma: Miten nykytilanteeseen on tultu? Ihmisten ajattelussa tapahtuneet muutokset ovat aina kiinnostavia.
  • Ratkaisukeskeinen näkökulma: Ratkaisuista kertominen voi vähentää ahdistuneisuutta ja vastakkainasettelua. On silti tärkeää huomioida, kenellä on todellista päätösvaltaa asiassa. Myös ratkaisujen seurauksia eri tahoille on syytä punnita.

Älä ääripäistä

  • Otsikointi: Leimaako tai kärjistääkö otsikko tarpeettomasti?
  • Juttumallit: Onko kyseessä todella kahden tahon köydenveto vai sittenkin rinnakkaiset tai sisäkkäiset konfliktit?
  • Sanavalinnat ja sitaatit: Kenen termejä käytetään ja saako suorissa lainauksissa tehdä liian löysiä väitteitä?
  • Kuvailu: Kerrotaanko, mitä joku on, vaikka voisi myös kertoa, miten hän toimii?
  • Visuaalisuus: Rakentaako kuvitus perusteettomia mielikuvia?
  • Faktantarkistus: Pitääkö mehevä väite paikkansa?

Laita liikkeelle keskusteluja, joita haluat myös jatkaa

  • Jos toimituksessa tunnistetaan räjähdysherkkä aihe etukäteen, kannattaa verkkokeskustelun moderoimiseen ja toimituksen aktiiviseen läsnäoloon panostaa.
  • Sovittelevaa otetta voi käyttää keskusteluttamisessa, vaikka itse juttu ei olisikaan tehty erityisen sovittelevasti.
  • Jatkojutut kannattaa tehdä herkän kuuntelemisen perusteella — ei pelkästään siitä, että aihe “herätti paljon keskustelua”. Mikä hämmensi, mitkä kysymykset jäivät ilmaan, miten aiheesta muualla keskustellaan?
  • Yleisölle voi antaa selkeitä vastauksia myös sille, miksi jotakin asiaa ei juuri nyt käsitellä.
  • Erilaisia palautteenantomahdollisuuksia erityyppisten juttujen oheen: joskus verkkopalaute tai sähköposti toimii parhaiten, joskus voi olla paikallaan järjestää keskustelutilaisuus tai kutsua koolle lukijapaneeli.
  • Toimituksen omassa palautteessa juttuja voi arvioida sovittelujournalismin kolmen periaatteen läpi: (1) selkiytyikö jännite, (2) kuunneltiinko kaikkia tarpeeksi tarkkaan, ja (3) rakensiko juttu luottamusta siihen, että aiheesta voi käydä yhteistä keskustelua?

Kun kohu osuu kohdalle, ota aikalisä

  • Priorisoi: Tarvitseeko edustamasi median lähteä kohuun lainkaan mukaan? Tarvitseeko aihe käsitellä heti, vai voiko se odottaa edes huomiseen?
  • Jos teet jutun heti, keskity täyttämään aukkopaikkoja: Kuuntele niitä, joita muut eivät vielä ole kuulleet.
  • Jos teet jutun myöhemmin, etsi aihe kohun takaa: Miksi tämä keskustelu kohahti? Voit purkaa tapausta osiin ja eritellä sen eri keskustelulinjoja, avata motiiveja.
  • Mikä oli mediajulkisuuden rooli kohun syntymisessä? Tunnista myös omat asenteesi!
  • Otsikoi avaavasti: vältä keskittymästä kohun osapuoliin, keskity tapahtuneeseen, seurauksiin tai ratkaisuihin.
  • Jatka aihetta tulkiten: Mitä aihe kertoo yhteiskunnasta/paikkakunnasta/yhteisöstä, jossa elämme? Ketkä kohisivat, entä keitä kohun seuraukset koskevat?
  • Avaa polkuja: Mitä kohusta seurasi? Mitä asialle voisi tehdä jatkossa?

Nettimyrskyt ja someraivo nousevat ja laantuvat nopeasti. Ongelma on, jos kohujen ja myllytyksen seurauksena niiden taustalla olevista aiheista ei jakseta enää välittää. Tässä Sovittelujournalismi-blogin tekstissä puretaan erään kohun anatomiaa.
Bloggaus koulujen tasa-arvosuunnitelmia koskeneesta kohusta

Kohut, niistä kirjoittaminen tai jopa niiden luominen ovat osa nykyistä medialogiikkaa. Tässä bloggauksessa Vihreän Langan Sammeli Heikkinen peräänkuuluttaa journalismia, joka ei keskittyisi vain “herättämään keskustelua” vaan myös ajattelua.
Vihreän Langan Toim.huom.-blogi

Käsikirjan luvut

Poimintoja käsikirjasta

“Eri puolilla maailmaa on meneillään erilaisia journalismin suuntauksia, joissa journalismilta peräänkuulutetaan entistä suurempaa yhteiskuntavastuuta.”

“Sovittelun tavoitteena on, että osalliset kokevat tulleensa kuulluksi, ymmärretyiksi ja vakavasti otetuiksi. Lisäksi tavoitellaan sitä, että osalliset myös kuuntelevat itseään.”

“Journalismi on vastuussa yleisölle, eikä rakentavuus siten tarkoita vallanpitäjien agendojen tukemista. Yleisön näkökulman painottaminen ei myöskään tarkoita mielistelyä ja ikävien reaktioiden välttelyä.”

“Jos vastakkain on viestintäammattilaisia ja tavallisia kansalaisia, tasa-arvoinen kohtaaminen ei synny vain päästämällä osapuolet vuorotellen ääneen, vaan on tehtävä selväksi, millaisesta asemasta kukin puhuu.”

“On hyvä pysähtyä miettimään, millaisiin vastauksiin erityyppiset kysymykset ohjaavat. Kysymiseen voi hakea apua sovittelusta, dialogisuudesta ja kuuntelemisesta.”

“Vastakkainasettelujen purkamisen kannalta kuunteleminen on oleellista siksi, että vasta kun ihminen tulee itse kuulluksi, hän on valmis kuulemaan muita.”

“Jutuntekoa voi helpottaa, jos aiheena olevan jännitteen pystyy visualisoimaan esimerkiksi sipulina, vuoristona tai aurinkona.”

“Verkkokeskustelun kannatteleminen on journalistista työtä ja se ansaitsee saada ammatillista arvostusta. Sen tulisi olla mahdollista muun päivittäisen työn ohessa tai erityisenä työtehtävänä.”

“Asiallisen keskustelun pyörittäminen lisäsi sekä uutisen lukukertoja että uutisen parissa vietettyä aikaa. Kokeilujuttuja luettiin ja kommentoitiin ahkerasti viikkojen ajan.”

“Sovittelujournalismi ei ole ideologia, joka pitäisi nielaista kokonaisena tai jonka toteuttamiseen tarvitsisi käydä läpi toisiaan loogisesti seuraavia askelmia.”